Syksyllä, kun vielä ilmoja riitti, kävin huvikseni Tallinnassa. Tapanani on harrastaa nk. Dark Tourism: ia, eli käydä paikoissa, jotka eivät ehkä ole niitä mainostetuimpia ja suosituimpia turistikohteia, mihin mennään nauttimaan ja viettämään aikaa. Sensijaan ne kertovat paikan historiasta, joskus synkästäkin, mutta jotka kiehtovat sellaisia outoja tyyppejä, kuten meikäläistä.
Luulin, että olen nähnyt Tallinnassa kaikki, enkä ollut oikeastaan enää kiinnostunut lähtemään sinne. Olen myös käynyt Kuresaaressa, Saarenmaalla, Pärnussa, Tartossa..onhan näitä. Mutta silti löytyi paikka, jossa en ollut käynyt, vieläpä Tallinnassa.
Olin kyllä lukenut juttuja ja blogeja Patarein vankilasta, mutta mikään ei korvaa omakohtaista kokemusta. Jotenkin reissuni ajankohtaan sopi hienosti kontrastiksi, että sää oli erinomainen, kesäinen, vaikka oltiinkin jo Syyskuun loppupuolella. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, ja oli lämmin. Siellä vankilakierroksellani alkoi suorastaan hiki virrata. Onni oli se, että olin valinnut vierailulle arkipäivän, jolloin oli vähemmän kävijöitä, sai kierrellä rauhassa ja fiilistellä pitkiäkin aikoja ilman, että ketään muita olisi ollut lähellä samassa tilassa.
Vankilan rakennuksia. Täällä jossain on portti... Eteenpäin...
On puolipäivä ja aurinko alkaa olla jo korkealla. Huolimatta ajankohdasta, on lämmin. Takki on liikaa. T-paita keli, ja sekin liimautuu selkään kiinni.
Vartiokoppi vankilan muurilla
Patarein portilla.
Nyt tätä juttua kirjoittaessani on Patarei ollut jo suljettuna yleisöltä 5 kk, eikä uudelleen avautumisesta ole tietoakaan. Paikka ei kuulemma ole turvallinen vierailijoille. Jos siitä tehdään turvallinen, siitä katoaa samalla se aito fiilis, eli onneksi tuli käytyä ennen kuin meni kiinni.
Tästä on KGB: n mustat autot vieneet ihmisiä vankilaan. Moni ei ole palannut, ainakaan elävänä...
Onneksi tuli syötyä tukeva buffet- aamiainen laivalla. Siinä riittää energiaa koko päiväksi, eikä tarvitse huolehtia syömisestä. Ei täällä kyllä olisikaan mitään syötävää tarjolla. Takapihalla on jokin cafe, mutta siitä ei tiedä...
Patarei: n pienoismalli seinällä pääovesta sisäänastuttaessa.
Hyvä herrasväki, käykää toki peremmälle...täällä näitä käytäviä riittää
Käytävät ovat samanlaisia, vankisellejä molemmin puolin. Seinillä maalin lohkeilu kertoo, että paikka on ollut kylmillään muutamankin talven, jolloin kosteus on päässyt tekemään vahinkoa.
Kukahan täälläkin on asunut? Joku tietää ja muistaa, ehkä.
Taidetta porrastasanteella.
Sellihuoneen kalustoa. Lavuaari nurkassa. Sermin takana latrinki.
Tässähän se mukavuuslaitos..ei tosin edellisen kuvan sellistä. Pieni väliseinä erottamassa muusta tilasta.
Still kuva kauhufilmistä? Maalin lohkeilu seinillä tehostaa tunnelmaa, vaikka onkin ehkä myöhäissyntyinen ilmiö. Näissä selleissä on ollut kuulemma 20-30 vankia kussakin.
Kierros jatkuu osastolla, jossa vielä selvittiin hengissä, pelkällä vankilatuomiolla.
Porrastasanteella selliosaston ulkopuolella, lieneekö vesiastia? Venäjänkielentaidottomana en voi ymmärtää.
Olen lukenut paljon kävijöiden kertomuksia Patarei: sta. Miten on aiheuttanut väristyksiä ja inhon tuntemuksia. Eräs pahimpana pidetty paikka on vankilan sairaanhoito-osastolla nk. operaatiohuoneet.
Etuhuone.
Etuhuoneen kalustoa lähemmin. Tuossa alavasemmalla astiassa oleva punaisenruskea aine ei ole ruostetta.
Takimmainen huone. Täälläkö hoidettiin vaativammat tapaukset?
Teksti lienee kirjoitettu jonkun kävijän toimesta. Aika uudelta vaikuttaa. Aiheellinen kysymys silti. Siinä sivussa voi miettiä, kuinkahan monta maalikerrosta seinissä on.
Vankilan sairaanhoito-osasto on nähty. On aika jatkaa matkaa. Siinä käytävällä tällainenkin erikoisuus.
Keitähän tässäkin penkissä on istunut?
Tänne on mahtunut 30 vankia helposti? Seinien maalaukset lienee myöhemmältä ajalta. Vankila lopetti toimintansa 1991.
Vankisellejä. Siitä isommasta päästä. Ketä täällä on ollut? Poliittisia vankeja? Oikeita rikollisia? Pitkiä tuomioita? Onko ollut toivoa poispääsystä? Vai kenties...odoteltu viemistä osastolle, jossa maallinen vaellus on päättynyt, nimittäin...
Hirttohuone. Vankilassa teloitukset tehtiin aina toiseen maalilmansotaan saakka hirttämällä. Nämä huoneet ovat nähneet natsiajatkin. Katossa on vielä tynkä koukusta, johon hirttoköysi on ripustettu. Muut teloitushuoneet sijaitsevat kuulemma kellarissa. Niisä KGB: n agentit on kuulemma teloittaneet ampumalla polvillaan olevaa vankia päähän. Nekin olisi nähnyt opastetulla kierroksella. No, tämäkin riitti.
It's the end.
Vankilan ulkoilupihan yläpuolinen käytävä vartioita varten.
Rappio sopii tähän paikkaan. Jos tämä paikka joskus siistitään, onneksi tuli otettua sentään kuvat.
Kierroksen aikana on kellon viisarit kiertäneet osoittamaan pitkälle iltapäivää. Ajoittain jopa hikinen kierros on saatu loppuun. Kieli tarttuu kitalakeen. Vankilan takapihalla on cafe, josta saa virvokkeita ja kai jotain pientä purtavaakin. On aika virkistää itseään huurteisella. Saku Originaalilla. Tämän olen ansainnut, kun tänne tulin.
Kello on neljän maissa. Paluu jäi myöhempään laivaan. Päätän kävellä rantareittiä satamaan päin ja varata aikaa matkaan, tiedä, vaikka jotain kuvattavaakin vielä tulisi. Joku suurempi alus heitti aallot rannalle ja sai hieman pärskeitä aikaan. Iltapäivän aurinko oli lämpimämpi ja kauniinpi, kuin kuvasta näkyy.
Tuliaiset eivät kiinnosta. En käytä. Ehkä oisi voinut ostaa pullon pari Baileys: ia, mutta ei jaksanut kävellä myymälään. Lähdin hipsimään satamaan päin. Vielä viimeinen vilkaisu taakse myöhäisen iltapäväauringon kauniisti värittämään kaupunkiin. Olaviste kirik ja Paks Margareeta, Eestin merenkulkumuseona nykyään toimiva vanha tykkitorni.
Good bye Tallinna.
